2012 / Teokseni “The Journey” avajaisten yhteydessä pidetty taiteilijaesittely Porvoon taidetehtaalla

MITÄ OLEN /  MISSÄ OLEN / Rajojen ylittämistä elämässä  ja taiteessa

“COGITO ERGO SUM – Ajattelen siis olen”- on rationaalisen ajan ajattelijan Rene Descartesin kuuluisa lausahdus. Kun pohdin lausetta miltei 400 vuotta myöhemmin on sen merkitys ja tulkinta muuttunut.  Eri nimisiä aatehistoriallisia ajanjaksoja on jäänyt historiaan  kuten Valistuksen aika, Rationaalinen aika, Modernismin aika ja Postmodernismin aika. Elämme luultavasti nyt Trans-Modernismin aikaa.  Näin  yhteiskunnalliset ja kulttuuriset rakenteet ovat kehittyneet yhä uudelleen, kun tieteitä, filosofiaa, psykologiaa, sosiologiaa ja taidetta tutkittiin ja tulkittiin edelliseen jaksoon verrattuna uusin menetelmin;  kun me muutuimme, maailmakin muuttui, ja toisinpäin; vanhasta kuroutui uusia tulkintoja ja näkökulmia.  Descartesin aikaan tultaessa  oltiin jo jouduttu hylkäämään maa-keskinen universumi. Mutta maailmaa pidettiin edelleen meistä riippumattomana, valmiina, muuttumattomana, ikuisesti pysyvänä, luojan luomana paikkana, josta tiedemiehet voivat mittareillaan ja kaukoputkillaan vähä vähältä löytää ennalta valmiin, mutta piilotettuna olevan tiedon.

Kun nyt elämme trans-modernismin aikaa, ajattelen olemistani kysyen: Missä oikeastaan olen? Mikä on viitekehykseni, maailmankuvani ja kulttuurini osoite?  Tai oikeastaan; mikä on kosminen osoitteeni?

Kun ajattelen ja olen, tulkitsen maailmaa siitä historiallisesta aikakaudesta käsin jossa elän, yhdistettynä sosio-kulttuuriseen  taustaani, sukupuoleeni ja tietoisuuden tasooni. Tietoisuuden tasoni määrää sen miten maailmani koen ja tulkitsen, ja sen , kuka ja mitä olen.

Lapsuuteni läpi selvittyäni olen ylittänyt ja samalla sisällyttänyt itseeni jo monta tietoisuuden tasoa eikä  aikuisenakaan kehitys pysähdy, vaan voin halutessani monin keinoin kehittää tietoisuuttani edelleen, -tämä on todellinen läpimurto tämänhetkisessä kehityspsykologisessa tutkimuksessa !

Näin se missä olen on siten hyvin suhteellista; itse asiassa yhtä suhteellista kuin Einsteinin suhteellisuusteoriassa määräytyvät massan, liikkeen, ajan ja paikan suhteet.                                                                                                      Kysymys on tässäkin näkökulmista:  En enää trans-modernissa maailmassa muutumattomana subjektina havainnoi kohteita, vaan oma, alati muuttuva näkökulmani havainnoi muita ajassa ja tilassa olevia muuttuvia näkökulmia, sillä kaikki näkökulmat nousevat ihmisistä, ja kulttuurissa kaikki tieto nousee ihmisten välisistä  kanssakäymisistä ja yhteyksistä.                                                                                                                                                                  Kuulostaa hienolta;  otan  muuttuvista näkökulmista yksinkertaisen esimerkin: Jostain näkökulmasta  käsin flunssasairaus ei ole organismiin tunkeutunut virus tai bakteeri, vaan pahojen henkien työtä…tai jossain kulttuurissa ei tunneta käsitettä maailmanlaajuinen ekosysteemi, vaan maailma tunnetaan  vain paikallisesti: On tämä vesi ja tämä metsä ja sen riista. Ehkä meitä kehittyneemmät ihmiset 1000 vuoden päästä käyttävät  käsitettämme ” Maailmanlaajuiset ekosysteemit ” näin: hyperavaruuden 11. ulottuvuuden pimeän aineen energiavaranto. Emme ole siellä vielä. Mutta se kulttuuri, joka tulkitsee sairautta ihmisessä moraalisena ongelmana ja sysää sairaan kohti toiseutta, on vielä olemassa. Tätä kulttuurista maailmankuvaa kutsutaan maagis-animistiseksi. Se alkoi n.100 000- 50 000v sitten, ja tätä tietoisuuden näkökulmaa 40% ihmiskunnasta elää vielä nykyäänkin. Tiedän etten itse enää ajattele näin, enkä myöskään usko eläväni myyttis-etnokeskeisen maailmankuvan kulttuuria joka alkoi n.10.000 e.a.a.  Tiedetään että n.50% ihmiskunnasta elää vielä tällaisen maailmankatsomuksen arvojen mukaista elämää. Se näkyy selvimmin eri uskontojen tulkinnoissa ja erittäin selvästi  politiikassa sekä yksilöiden arvoissa: mulle kaikki , vain minun uskontoni, minun heimoni, minun puolueeni on oikeassa, ja siten kaikkea poikkeavaa on  oikeutettua  vastustaa,  eristää, tai  jopa tuhota.

Tältä pohjalta on fasismikin noussut; se kaappasi rationalistisen- korkeamman tietoisuuden kehittämän tekniikan heimosodankäyntiinsä. Auschwitz ei ollut rationaalisen ajattelun aikakauden tulos, vaan etnokeskeiseen maailmankuvaan kuuluvan ajattelun ja  heimokiihkoilun kammottava seuraus. Kuitenkin jo , n. 1000v. e.a.a. on  noussut esiin uusi näkökulmia: moniarvoisen ajattelun ja universaalin moraalin maailma, jossa kaikki ihmiset nähdään samanarvoisina. Tälle tasolle on yltänyt jo n. 20% maailman väestöstä.  Ja – merkillepantavaa on – että ihmisen tietoisuuden kehitys kulkee vääjäämättä kohti pienempää  itsekeskeisyyttä ja että täten laajeneva identiteetti korreloituu suoraan moraaliseen tietoisuuteen. Tämä on hyvä uutinen tämän hetkisessä kovien arvojen maailmassa.

Descartesin aikaisen rationaalisen, ajanjakson jälkeen  on  tapahtunut  suuria muutoksia, on kehittynyt uusia tietoisuuden ja näkökulmien rakenteita. Identiteettimme laajenee ahtaasta minä-keskeisyydestä ymmärtämään todella laajoja universaalisia kokonaisuuksia. Elämme tälläkin hetkellä  suuren, erittäin merkittävän murroksen alla.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                           Olenko minä mukana muutoksessa, olenko tarpeeksi avoin, rohkea ja ennakkoluuloton vastatakseni uuden aikakauden kutsuun, vai jäänkö elämässäni pysyvästi jollekin pysäkille – jonka vallitsevat uskomukset, ennakkoluulot ja mielikuvat pitävät minua ahtaassa vallassaan – uuden,  entistä avarammann näkökulman  sijaan.                                                                                                                                                                                                                                                                 Oma avoimmuuteni ratkaiseekin sen, missä,  ja minkälaisessa maailmassa haluan elää, koska voin valita, elänkö heimoyheisössä vai globaalin maailman kansalaisena .

Siten kaikessa inhimillisessä kehityksessä onkin kysymys avoimmuudesta, uteliaisuudesta, rohkeudesta, sinnikkyydestä, myötätunnosta, rehellisyydestä ja suuresta sydämestä.

Mutta   MITÄ OLEN?

Kvanttifyysikot ovat mullistaneet Descartesin ajan mekanistisen ja sen mukaisen ihanan naiivin, selkeän ja aika helposti ymmärrettävän maailmankuvan ja tuoneet maailmaamme epätarkkuustekijöitä ja epävarmuustekijöitä. Aine voi samaan aikaan olla aalto ja hiukkanen. Se voi olla useammassa  paikassa samaan aikaan. Se muuttaa ilmenemistään riippuen siitä katsommeko sitä vai emme. Ja koska kaikki energia on katoamatonta on joidenkin kvanttifyysikoiden tulkintojen mukaan täysin mahdollista että minunkin fyysisen olomuotoni informaatio on ikuista. MITEN?  Siksi kysynkin mitä olen;  mistä kaikesta mieleni ja tietoisuuteni ilmentyvät?                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                             Einstein on kauniisti sanonut että olemme hetkellinen tiivistymä maailmankaikkeutta.                                                                                                                                                                                                                                                                                      Jos suurin piirtein tiedän mikä maailma minussa heijastuu, tiedän myös että tähtien valo on olemassa  koska silmäni sen näkevät. Aistiva suhteeni maailmaan on eräänlainen identiteetti. Jos olisin toisenlainen, olisi myös maailmani ja identiteettini toisenlainen. On sanottu että tietoisuus on se mielen avaruus josta ilmiöt nousevat, ja että subjekti ei heijasta todellisuutta vaan on mukana sitä luomassa. Se on minusta järkeenkäypää : Eri maailmat syntyvät niiden tietoisuus-rakenteiden kautta joita sitä aistivat ja hahmottavat olennot luovat. Todellista mielen kvanttifysiikkaa!                                                                                                                                                                                                                                                                                     Terveiset siis DESCARTESILLE täältä trans-modernista maailmasta: Kun ajattelen- luon! Luonnostelen jatkuvasti omaa osuuttani tässä hämmentävän nopeasti muuttuvassa maailman kuvassa.

TAITEESTA

etsiessäni paikkaani  ajassa ja tilassa, yritän myös ymmärtää  mennyttä aikaa. En olisi tässä, ellen muistasi  mitä olen ollut ja mistä olen tullut.

Tilateokseni ovatkin allegorian muotoon asetettuja kysymyksiä ja tulkintoja  tästä näkemisen ja olemisen loputtomasta mysteeristä. Ne ovat  maailmankuvani ja maailmani manifestaatioita, kuten jokaisen aikakauden taideteokset ovat oman aikansa ilmentymiä. Ne eivät ole vain teoksia, ne ovat osa meitä, osa maailmaa, yhtä todellisia kuin katseemme kohteena oleva vuori ja sen tulkinta maalauskankaalle. Ne ovat yhtä varma todiste olemassaolostamme kuin mikä tahansa tieteellinen tutkimus.

Kautta aikojen taiteilija on toiminut eräänlaisena yhteisön shamaanina; näkijänä, viestintuojana, ja kollektiivisen alitajunnan ilmentäjänä. Tämä toiminta on tapahtunut  yhteiskunnan marginaalissa; eräänlaisena toimivan ja terveen yhteiskunnan reunaehtona. Yhteiskuntahan tarvitsee taiteilijoitaan niinkuin se tarvitsee hullujaankin.

Tällä hetkellä vähän vinksahtanut yhteiskuntamme yrittää “normalisoida” taiteilijan. Hänestä yritetään tehdä yrittäjä, jonka pitäisi alkaa tuotteistaa taidettaan yhteiskunnan markkinavoimien ehtoihin sopiviksi. Mutta taiteilijan tehtävä ei mielestäni ole toimiminen yhteiskunnan ehdoilla, vaan hänen tulee olla oman aikansa riippumaton tulkki. Hänen on kuljettava omaa ehdotonta, yksinäistä tietään.  Filosofi Janne Kurjen sanoin: “ Totuus löytyy aina hylättyjen salongista; taide ja filosofia tutkivat ikuista ja ääretöntä. Tapa jolla äärettömyyden kohtaa, riippuu taiteilijasta: MONET´lle se oli valo ja väri, CEZANNELLE se oli katse ja hahmottaminen. Todellisten taiteilijoiden salonki ei ole narsistinen taikapiiri, jossa tuijotetaan omaa kuvaa. Taiteen on jatkettava NEWTONIN, EINSTEININ JA DARWININ linjaa; totuuden ei tarvitse seurata ihmistä, vaan ihmisen totuutta.”

Ja lopulta “totuus”  paljastaa itsestään aina vain sen verran, johon sen hetkinen ymmärryksemme yltää.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: