Näyttelyarvostelu Tartu Postimees / Eesti Express 2004

Tartu Postimees 23/11 2004  / Raimu Hanson

Tarton taidemuseon vinoon taloon mentäessä katsomaan Christine Candolinin näyttelyä ”Tähtien välisessä valossa”, tuntuu nenässä öljyn tuoksu. Katsojan toivottaa tervetulleeksi installaatio ”Kysymyksiä oraakkelille”, johon taiteilija on käyttänyt 50 l koneöljyä; se on lattialla syvillä lautasilla, ja kaksi suurta sinistä levyä on kiinnitetty vastakkaisiin seiniin.                                                    Katsoja voi itse päättää missä oraakkeli on, ja missä kysyjä; kysymykset ja vastaukset ovat katsojan.

Huuto laseilla

Seuraavassa huoneessa on teos  ”Mutta jos huutaisin” ; sen lähtökohtana on itävaltalaisen runoilija Rilken elegia kuolleesta ystävästään. Säkeet Candolin on kirjoittanut suorakateen muotoisille lasilevyille jotka on asetettu peräkkäin pystyyn.”Halusin tehdä Rilken ajatuksesta fyysisen” kommentoi taiteilija;” myös ajatus vaikuttaa meihin; ja viisas,positiivinen ajatus vaikuttaa valon tavoin.”

Suurimmmassa huoneessa sijaitsee teos ”Contemplation”. Se koostuu isosta keltaisesta levystä lattialla sekä yhdestä oranssista ja kahdesta punaisesta levystä seinillä.

Kokonaisuuden keskellä katsoja voi mennä heijastuvien värien sisään ja saa mahdollisuuden irroittautua arjesta hetkeksi.

”Heijastus on koko ajan olemassa; esim kaikki sanat ja teot heijastuvat aina jossain”,sanoo taiteilija, ”väri on valoa ja valo on osa meitä ja ajatuksiammme.”

Vinon näyttelytilan alimman kerroksen kaikkein hiljaisimmassa huoneessa on videoteos nimeltä ”Light”. Seinällä heijastuvat prisman avulla spektrin värit.

Näyttelyn kuraattori Ene Asu-Öunas kertoi, että kaikki esillä olevat neljä teosta on suunniteltu museon tilaan, ja tämä tarkoittaa että taiteilijan jokainen näyttely on ainutkertainen, eikä koskaan toistu uudestaan samanlaisena.

Taiteilijaa ei harmita että hänen näyttelyään voi nähdä vain kerran. ” Kaikkihan on tässä maailmassa häviävää”, sanoo idän filosofiaa tutkinut, ja kiinan kieltä opiskellut Candolin.

Installaatioita hän on luonut 1980-luvulta lähtien. ”Tavoitteeni on luoda tilataidetta,jossa katsojan rooli hämärtyy, ja muuttuu osaksi teoksen mielentilaa.”

Lähellä katsojaa

Kaikki mitä taiteilija töissään käyttää,- valot, heijastukset, lasit,tekstit,-muut-tuvat kuraattorin mukaan merkityksen kantajaksi. Siten taiteilija houkuttelee katsojan hyvin lähelle omia töitään.

 

Suomalaisen meditatiivinen tila

Andres Kaera / Eesti Ekspress  16/12 2004

Tarton Taidemuseon vinossa talossa, raatihuoneen torin laidalla, on avattu suomalaisen taiteilijan näyttely, ”Tähtien välisessä valossa”. Tavanomaiseen, konservatiiviseen etelä-eestiin ei tule usein ulkomaalaista nykytaidetta, joten parhaillaan oleva näyttely antaakin hyvän tilaisuuden tutustua nykyataiteen ajatteluun.

Christine Candolin (s.1953) on työskennellyt tilataiteen parissa vuodesta 1980 alkaen. Myös meneillään oleva näyttely ottaa tarkasti huomioon olemassa olevan tilan, oikeastaan taiteilijan manipulaatiot tekevät tilasta itsestään taideteoksen.

Käyttäessään heijastuksia erilaisilta pinnoilta ja materiaaleilta, puoli- ,ja täysin läpikuultavia pintoja, kalligrafisia kirjoituksia, sekä opaaliväri- levyjä ja taidokasta valaistusta, mutta myös välttämättömiä tilan yksityiskohtia – ikkunoita, lattiakaakeleiden kuvioita – näillä kaikilla taiteilija luo yhtenäisen kokonaisuuden, minkä osaksi muuttuu myös näyttelyn katsojakin.

Taiteilija ohjaa taidokkaasti katsojan ajatukset tilojen halki yhä syvemmälle itseensä ja yleisesti olemassa olevaan.

Näyttelyn katsoja aloittaa kylmäsävyisestä raikkaasta huoneesta ”Kysymyksiä Oraakkelille” , missä lattialle on asetettu syvänmustat, kaikkea ympäröivää näkevät ja näkemäänsä heijastavat ”silmät”. Sieltä katsoja liikkuu halki ajatuskäytävää ”Mutta jos Huutaisin”,joka on Rainer Maria Rilken olemisen ahdistusta käsittelevästä tuotannosta inspiroitua ja teoksessa käytetystä lasimateriaalista johtuen ilmanohutta ja samalla terävää.

Ajatuskäytävästä katsoja tulee kaikkea mukaansatempaavaan, lämminsävyiseen isoon huoneeseen, ”Contemplation”- mietiskely.

Viimeisen huoneen lähes tunnin pituinen video on nimeltä ”Light”- valo. Siinä taiteilija on kuvannut valoa  ja hajottanut sen väreiksi prisman avulla; sen kautta muutettu valo on kaikkein puhtain ja rehellisin. Todella hitaat valo, ja-värileikit vaikuttavat meditatiivisesti ja manipuloivasti, herättäen huomiota ja pitäen huomion tiiviisti itsessään.

Christine Candolin puhuu hyvin yksinkertaisilla  välineillä antaen katsojalle mahdollisuuden sulautua tilaan ja katsoa itseään syvälle. Meillä harvoin nähtävä pohjoinen puhtaus ja syvän ajatuksen selkeys on jokaiselle kokemisen arvoinen.

 

 

 

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: